Kissan zero waste

Jalmari-kissani on velvoittanut minua taas muutamia öitä. Eilen sain tarpeekseni. Menin kuitenkin ajoissa nukkumaan kymmenen aikoihin. Kun Jalle aloitti huutokonserttinsa, rupesin miettimään seuraavan päivän zero waste ajatuksia. Keksin viisi toteutettavaa asiaa ja sain unen ja nukuin aikas hyvin aamuun asti nousematta edes veskiin. Aamulla huomasin, että Jalle ei ollut huutanut yöllä yhtään tai en ollut kuullut. Ihmettelin miksi se on yleensä elämöinyt niin paljon. Mutta keksin pian syyn. Jalle oli joutunut uuden opetteluun ja protestoi sitä vastaan. Vaihdoin tulivuoresta tehdyt kissanhiekat puupohjaiseen, eikä Jalle tiennyt miten puun tuoksussa kaivetaan laatikkoa. Mutta ajattelin, että päivän kun pidättelee, niin jossain vaiheessa on pakko mennä laatikolle. Niinhän siinä kävi. Jalle oli joutunut zero waste aatteen uhriksi. Kyllä Jalle on älykäs, sillä tänään se sai uutta kissanruokaakin metallipakkauksesta ekokalaa. Voi ressua! Nyt nukkuu niin tyytyväisenä että!