Olin pitkän lenkin jälkeen keskiviikkoaamuna ihan kipeä ja voipunut. Onneksi iltaan mennessä olin jo palautunut. Jalkaan tullut rakkokin on jo parantunut. Urheilija ei tervettä päivää nää, vanha sanonta piti taas paikkansa.
Käsityöt eivät ole oikein innostaneet. Kolme on kesken ja piiiitkän aikaa ovatkin. Keskityn nyt enempi liikkumiseen kuin istumiseen. Joka päivä yritän käydä jonkun pikku kävelyn. Se pitää virkeänä.
Syksy on saapunut myrskyinen ja kylmemmät ilmat. Saa jo pukea kunnolla päälle, kun lähtee ulkoilmaan. Ei riitä enää t-paitasilla kulkeminen. Takki on oltava joka kerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti